perjantai 24. elokuuta 2012

Adoptio- ja yhteishuoltajuus asiaa

Pakko päivittää vähän Huvikummun asioita.

Kesä on mennyt ja kaikenlaista on tapahtunut ja touhuttu. Eläimiä hoidettu ja marjoja poimittu. Koulut alkoivat ja elämään palasi jälleen jonkinlainen rytmi.

Ankat ovat kasvaneet valtaviksi! Ja kyllä sitä ruokaa sitten kuluikin tuossa pahimmassa kasvuvaiheessa.. Paljonko voi kasvava ankka syödä? Paljon! Nyt näyttäisi siltä, että laumassa on kaksi tyttöä ja kaksi poikaa. Yksi tyttö-poika pari jää asumaan meille. Ursula ja Martti on heidän nimensä. Toinen ankkapariskunta on vielä kotia ja nimiä vailla.

Lampaat nyt on sitten mitä on. Välillä karkaillaan ja välillä ollaan luvan kanssa vapaana omassa pihassa.  Mini -pässi on meidän kolmas koira. Touhuissa aina mukana ja onpa herra ollut sisälläkin :)

Ja sitten tosta adoptiosta. Nimittäin pari päivää sitten sain puhelinsoiton tutultani joka kysyi voisinko ottaa orvon kanatipun meille. Lupasin heti, sillä muutama päivä aikaisemmin meillä oli kadonnut muutaman viikon ikäinen maatiaistipu. Ajattelin, että tipunsa menettänyt kanarouva olisi mielissään ja adoptoisi tipusen itsellensä. No, eipä ollut. Oli vain kiukkuinen, kun edes sellaista ehdottelinkin! Mietin siinä sitten kylmettynyt tipu paidan alla, että mikäs nyt neuvoksi. Keksin laittaa tipusen lämmittelemään munia hautovan kanamme alle. Tipu pääsi lämpimään ja virkistyi kovasti. Olen hakenut Muruksi nimettyä tipua sieltä sitten aina syömään ja Muru hyppää heti kämmenelle kanan masun alta. Jatko on nyt vielä ihan auki. Toivon, että Lumi ei lakkaa hautomasta kumminkaan muniansa ja ala hoitaan vain Murua. Tänään huomasin, että vaikka Lumi hautoo, niin silti se on alkanut kutsumaan Murua luokseen. Toivotaan, että kaikki menisi hyvin, sillä jos joudun liikaa sekaantuun Murun kasvatukseen, niin olen vielä pulassa sen kanssa. Annan kanan hoitaa mahdollisimman paljon tipua, ettei se vain ala kuvittelemaan olevansa minun lapseni. Mutta ainakin nyt näyttää, että tälläinen yhteishuoltajuus onnistuu kanan kanssa :)

Pikkuinen Muru kahden päivän ikäisenä

Ankat Martti ja Ursula (edessä Martti ja valkoinen on Ursula)

Suunnittelen tälläistä kuvakollaasia olohuoneen seinälle. Tässä Saara ja maatiaistipu.

Minä ja Ursula

sunnuntai 8. heinäkuuta 2012

Ankkoja lammella


Myös tipurintamalla on tapahtunut. Unelma ja Lilja saivat munansa haudottua ja vain kolme maatiaiskana tipua kuoriutui. Silkkikanoja ei tullut yhtäkään. Yksi muna meni alkumetreillä rikki ja toinen jäi tyhjäksi. Mutta nyt olen ylpeä maatiaiskanan omistaja. Aivan ihania ja todella uteliaita pikku tipuja!


Lampaiden kanssa on ollut värikästä. Ne on saanut olla jonkinverran vapaana. Ne vain alkoi käydä niin tunkeilevaiseksi, että tulivat sisälle keittiöön ja menivät kaupasta tulevan mieheni ruokakasseille ihan tuosta vaan. Nousivat jopa miestäni vasten seisomaan, että "minä ensin". Päätin sitten aidata sen alueen missä olivat saaneet olla vapaana. Kanalaankin menivät syömään kanojen sapuskat. Hellyyttäviä päkäpäitä kerrassaan :D

tiistai 19. kesäkuuta 2012

Kaluttu mansikkamaa

Ei siinä kauan varmaan kuono ollut tuhissut kun manssumaa oli putsattu putipuhtaaksi! Meidän säyseät lampaat oli kokenut mansikkamaan tuoksut niin vastustamattomaksi, että olivat alkaneet kokeilemaan löytyisikö aidasta heikko kohta. Löytyihän se -ruusupuskien kohdalta. Mansikkamaa meni parempiin suihin. Olimme juuri lähdössä lauantain juhliin ja riensin siinä sitten mekko päällä aitaa lyömään. Mieheni sentään ehti kauluspaidan riisumaan.Oli sekin varmaan näky!  Maanantaina otinkin sitten heti asiakseni laajentaa lampaiden laidunta, ettei tarvitse sen takia karkailla ettei syötävää riitä.

Kuvassa Mini saa nuhtelua mansikoiden popsimisesta. Ilmeet ovat vakavat ja pässi näyttää katuvalta. Ei siinä sitten mitään -ehkä mansikat kasvavat takaisin jonain kesänä...

Mini onkin aikamoinen ahmatti ja herkkusuu!












LOPPU! 
PS. Kaksi kanaa on saanut haudottavakseen munia. 2 silkin munaa joista toinen heti melkein hajosi ja 6 horniolaisen munaa. Tipusia odotellaan siis syntyväksi heinäkuun alkupuolella :)

keskiviikko 6. kesäkuuta 2012

Lampaat laitumella

Pitkästä aikaa on päivitettävä blogia, kun kerran on mitä päivittää :) Muutama päivä sitten viisi pientä lammasta ajoi pakettiautolla meidän pihaan. Nämä kaverukset on jonkinlaista minirotua. Joukon pässi on nimittäin meidän koiran eli noin polven korkuinen. No, nyt saa pihan heinikko kauan kaivattua hoitoa ja lapset paljon hyviä muistoja.
Kanat nauttivat kesästä ja tarhaan eivät meinaa malttaa mennä ollenkaan. Tipukin on jo ihan iso. Mun silmä lepää kun katselen kanojen taapertavan suloiseti voikukkien seassa. Ne on niin kauniita. Kukkamaasta kanat syö vain rikkaruohot -usko tai älä, mut eräässä kukkamaassa ei ole rikkaruohon rikkaruohoa!

Nipsu lammaspaimenena


Pitihän sitä koko porukan ihmetellä kun outo töttöröpää istuu kakalla!


Kanojen onnea toukokuussa

maanantai 16. huhtikuuta 2012

Kaverukset

Jälleen on huomattu, kuinka hyvinkin erilaiset otukset voivat ystävystyä. Tämä kyseinen ystävyyssuhde on vasta aluillaan, mutta olen seurannut tilanteen kehittymistä mielenkiinnolla. Yhdentoista kanan laumasta yksi kana -Tipi, on ollut aina kiinnostunut Nipsusta. Nipsu on aina mukana kanala hommissa ja Tipi tulee aina Nipsun viereen uteliaana. Ensin Nipsua jännitti, kun kana tuli liian lähelle, mutta pelko on poistunut. Mielenkiintoista seurata mitä näiden kahden välillä tulee tapahtuun :D

Kaverukset

torstai 5. huhtikuuta 2012

Käsitöitä

Taas on tullut tehtyä yhtä sun toista - uusista ja vanhoista langoista sekä kankaista.


 Nuorimmalle neuloin kimaltavasta ja vähän pörröisestä kaapissa kymmenen vuotta seisoneesta langasta tämän ihanan jakun. Se on ihan täydellinen kellohelmaisten mekkojen parina. Olen siihen todella tyytyväinen!
 Yllä olevat tossut syntyivät pika pikaa kiireessä vauvalahjaksi soveltaen erilaisten virkattujen tossujen ohjeita. Istuvat joustavuutensa ja mallinsa ansiosta hyvin pienen vauvan jalkaan. Näitä voi virkata eri kokoisia vaikka minkälaisista langoista!

 Tämän jakun neuloin 10-vuotiaalle tytölle soveltaen kahta eri ohjetta. Lopputulos ei ole niin täydellinen kuin toivoin, mutta käyttöä varmaan silti löytyy.


Viereinen asu on tulos kangaskauppaan poikkeamisesta. Ihanstuin iloisen väriseen keväiseen kuosiin ja nuorimmaiseni sai tämän asun päällensä tuota pikaa.
 Vielä samasta kankaasta pusero...

Nämä lakit neuloin jämälangoista. Mustan itselleni ja valko/oranssin nuorimmaiselleni varastoon odottamaan.
Myös poika sai jotain. Sata vuotta kaapissa ollut trikoon pala muuntautui ehkä vähän kasari tyyliseksi hihattomaksi puseroksi.














Tällaisia valkoisia trikoopuseroita ompelin hiukan erilaisilla helmoilla ja pitseillä somistettuna vanhemmille tytöilleni mekkojen kaveriksi. Kuminauhapitsit on käteviä reunojen huolitteluun ja kaikki onnistuu saumurilla nopeasti.