Juhlamielellä

Muruset!

Jaa mitkä sukupuoliroolit?

Nuorin tyttäremme 11kk on jostain syystä aina pitänyt autoista ja niiden ees taas rassaamisesta. Tänäänkin ihmettelin, että mikä kumma ääni meillä kuuluu, niin tyttöhän se siellä autollansa huristeli ympäri huushollia! 2,5 vuotias poikamme ei kyseisestä lahja-autostaan ole ikinä juuri välittänyt. Hänelle pop on kaikki työkalut!

Meidän vauhtimimmi!

Tavallista elämää!

Ideani tämän blogin luomiseen lähti muiden blogeista -OOH! Mutta toisin kuin kaikki luulevat, ajatus lähti siitä, että luin muiden blogeja aina kateellisena. Kaikki ihmiset blogeissa tuntuivat niin luovilta ja taiteellisilta ihanine koteineen. Tunsin aina pienen kateuden piston itsessäni ja se häiritsi minua. Niimpä yht`äkkiä syttyi lamppu päässäni! Perustampa minäkin sitten blogin -vaikka vain omaksi ilokseni.

Minä en osaa sisustaa, minulla ei ole kaikenlaisia kauniita tavaroita sijoiteltuna huolellisesti taloomme. Paikat on jatkuvassa kaaoksessa ja rakentamamme talokin varmaan ikuisesti kesken. No, ainoa myönnytys itselleni on, että sen verran olen luova, että osaan jonkinverran käsitöitä. En edes tarkkaan tiedä mitä tulen blogissani julkaisemaan. Ehkäpä koko tämä juttu alkaa hahmottuun itsellenikin vasta ajan kanssa.
 
Meidän kotiin kuuluu ennenkaikkea ääni. Sitä täällä riittää. Yhtähyvin voisimme olla Melukylä, mutta koska talomme sijaitsee korkealla mäen päällä josta mekastuksemme ja touhumme varmasti kantautuu kaikille naapureillemme, Huvikumpu on aika osuva. Ihan oikeastihan tilamme nimi on vain sukunimemme, niin kuin tavallista on. Ja mehän olemme taviksia.