perjantai 24. elokuuta 2012

Adoptio- ja yhteishuoltajuus asiaa

Pakko päivittää vähän Huvikummun asioita.

Kesä on mennyt ja kaikenlaista on tapahtunut ja touhuttu. Eläimiä hoidettu ja marjoja poimittu. Koulut alkoivat ja elämään palasi jälleen jonkinlainen rytmi.

Ankat ovat kasvaneet valtaviksi! Ja kyllä sitä ruokaa sitten kuluikin tuossa pahimmassa kasvuvaiheessa.. Paljonko voi kasvava ankka syödä? Paljon! Nyt näyttäisi siltä, että laumassa on kaksi tyttöä ja kaksi poikaa. Yksi tyttö-poika pari jää asumaan meille. Ursula ja Martti on heidän nimensä. Toinen ankkapariskunta on vielä kotia ja nimiä vailla.

Lampaat nyt on sitten mitä on. Välillä karkaillaan ja välillä ollaan luvan kanssa vapaana omassa pihassa.  Mini -pässi on meidän kolmas koira. Touhuissa aina mukana ja onpa herra ollut sisälläkin :)

Ja sitten tosta adoptiosta. Nimittäin pari päivää sitten sain puhelinsoiton tutultani joka kysyi voisinko ottaa orvon kanatipun meille. Lupasin heti, sillä muutama päivä aikaisemmin meillä oli kadonnut muutaman viikon ikäinen maatiaistipu. Ajattelin, että tipunsa menettänyt kanarouva olisi mielissään ja adoptoisi tipusen itsellensä. No, eipä ollut. Oli vain kiukkuinen, kun edes sellaista ehdottelinkin! Mietin siinä sitten kylmettynyt tipu paidan alla, että mikäs nyt neuvoksi. Keksin laittaa tipusen lämmittelemään munia hautovan kanamme alle. Tipu pääsi lämpimään ja virkistyi kovasti. Olen hakenut Muruksi nimettyä tipua sieltä sitten aina syömään ja Muru hyppää heti kämmenelle kanan masun alta. Jatko on nyt vielä ihan auki. Toivon, että Lumi ei lakkaa hautomasta kumminkaan muniansa ja ala hoitaan vain Murua. Tänään huomasin, että vaikka Lumi hautoo, niin silti se on alkanut kutsumaan Murua luokseen. Toivotaan, että kaikki menisi hyvin, sillä jos joudun liikaa sekaantuun Murun kasvatukseen, niin olen vielä pulassa sen kanssa. Annan kanan hoitaa mahdollisimman paljon tipua, ettei se vain ala kuvittelemaan olevansa minun lapseni. Mutta ainakin nyt näyttää, että tälläinen yhteishuoltajuus onnistuu kanan kanssa :)

Pikkuinen Muru kahden päivän ikäisenä

Ankat Martti ja Ursula (edessä Martti ja valkoinen on Ursula)

Suunnittelen tälläistä kuvakollaasia olohuoneen seinälle. Tässä Saara ja maatiaistipu.

Minä ja Ursula