Valmis!

Sain pipan viimein tehtyä ja olen siihen aika tyytyväinen. Lukuunottamatta sitä, että siitä tuli lapsille liian suuri. Ei se mitään, sopii se omaankin päähän. Ohje löytyy täältä :Heppa pipan ohje

Ohjeesta poiketen vuoritin pipon ja neuloin sen 3,5puikoilla.

Aiemmin kirppis tohinoissa valmistin myös lisää neulatyyny kahvikuppeja ja virkkasin myös tälläisen leivoksen näköisen neulatyynyn. Kupit menivät kaupaksi ja tämä kappale jäi itselle.

Halusin tällaisen vähän korkeamman tällä kertaa. Miksei toi virkkaus voisi olla ihan matalakin, mutta pidän tästä.

Sunnuntain satoa

Neulatyyny jota voi pitää aina esillä.

Kirppis touhu on nyt kuumimmillaan ja siinä kippoja ja kappoja hakiessani muistui mieleeni tämä TV:ssä nähty vinkki parittomien tai vähän rikkinäisten kahvikuppien uudelleen käytöstä. Loistava idea. Tarvitsee vain palan kangasta, kuumaliimaa ja vanua. Lautanen liimataan kupin pohjaan kiinni. Näitä valmistan lisää sillä kuppeja riittää. Vanhat mökiltä tuodut Arabiat pääsee uudestaan käyttöön. Tämä kuppi jää itselle, mutta jotenkin musta tuntuu, että eräätkin käsityöihmiset saa näitä tulevaisuudessa lahjaksi ;)
Viikonloppuna edistyi myös muutamalla kerroksella eka oikea kirjoneule työni. Hauska nähdä onnistuuko kuvio ja työ yleensäkään. Valmiin työn pitäisi olla pipa jossa on hevosten kuvia. Jää nähtäväksi...

Lasten tuotoksia

Erityiseti yhtä tiettyä henkilöä varten piti tämäkin kuva julkaista lasten askarteluista. Tällaisia ovikoristeita (ja miksei muuhunkin voi laittaa) vanhemmat tytöt tekivät. Toinen annettiin lahjaksi ja toinen jäi itselle. Aika kivoja tuli omasta mielestä. Olis kiva ehtiä tekemään enemmänkin kaikenlaista vastaavaa, mutta harvoin on sellaista viitseliäisyyttä alkaa kyseiseen touhuun, koska pienetkin on siinä sitten räpeltämässä liimoineen.

Sunnuntai on hevostelu päivä

 Tulipa taas lähdettyä hevosteleen ja oikein kunnon puskaratsastukselle päästiinkin! Tiet olivat niin kovat ja liukkaat, kun hepoilla ei ollut hokkeja alla, että piti pysytellä metsässä koko lenkki. Vauhtia ja vaarallisia tilanteita riitti ja nähtiimpä yksi ilmalentokin. Se ei tosin ollut itseni heittämä vaan ystäväni heppa vähän liioitteli ojan yli hyppäämistä ja ystäväni pyllähti maahan. Mutta ai jai kun tekee hyvää päästä tuulettaan päätänsä hevosten seuraan.

 Hirviporukka oli samaan aikaan metsällä, mutta miehet olivat iloisia ja ystävällisiä. Kyselivät hevosten nimiä ja muisti ne vielä kun tavattiin uudestaan :))

 Välillä oli pakko jalkautua sillä kallioinen maasto oli todella liukas.

 Kerttu ja Dana

 Hevoset höyrysivät niin, että ei meinannut valokuvia saada onnistuun. Tässä minä itse Kertun selässä.

Barbin juhlamekko

 Lapset on kärttänyt jo kauan ompelemaan barbille vaatteita. Ei vaan ole ollut näiden pienten lasten hoidolta oikein sellaista mahdollisuutta, ennen kuin nyt. Ja kun vielä luomisvimmakin osui kohdalleen, niin tässä lopputulos.

Olen laittanut jo vuosia talteen kaikkia kangaspaloja, helmiä ja nauhoja mitä voi käyttää kun ompelee barbin asusteita. Onhan se ehkä jotenkin hassua käyttää monta tuntia päivästä tälläiseen nypertämiseen kun kotityöt lojuu tekemättä :) Mutta onhan se mukavaa! Aika haastavaakin on ommella pienen pieniä saumoja ja palasia. On siinä ompelutaidot koetuksella.

Kanala

Kanat on vihdoin täällä!

Keskeneräinen kanatarha ja kanala/liiteri

Ulkovajan toinen puoli sai muuttua kanojen kodiksi. Pikkuhomma - koko kesä siinä vain meni. Eristys oli yllättävän kova työ, koska jouduttiin purkaan esim. lattia ensin. Harmiksemme myös kanalan kalkitseminen meni meillä pieleen ja nyt uusi kanala näyttää sisältä kaikkea muuta kuin uudelta. Ehkä sitten ensi kesänä asialle saamme tehtyä jotakin. Kanoja ei rapistuneet seinät tosin haittaa.

Kaikkiaan päitä on 13  joista 8 on nuorikkoja. Yläkuvassa nuorikko kukko Rikhard joka opettelee vasta kiekuun. Isoja kanoja on 4 ja yksi iso kukko Luigi. Luigi on herrasmies ja jakelee herkut auliisti kanoilleen.

 Tämä valkoinen ilmeisesti hybridisukuinen kana Punainen on Luigin frouva. Ja päivän valoisan ajan lyhyydestä huolimatta munia tuleekin yksi joka päivä. Yleensä kanat pitävät sulkasadon syksyllä ja munintaan tulee tauko, kunnes sulat ovat kasvaneet takaisin. Sääntönä pidetään, että valoa pitäisi riittää n.14h, että kana munii. Tätä voi auttaa kanalassa sulkasadon jälkeen pitämällä kanalassa valot päällä. Nuorikot eivät pidä sulkasatoa ja saatiimpa siksi myös aivan pienen pieni muna ihmeteltäväksi.

Kanoissa on riittänyt ihmeteltävää ja paljon puuhaa. Alkuun lapset eivät malttaneet edes nukkua aamulla vaan kanalaan oli päästävä tarkastamaan munat. No, oli kanoillakin meissä ihmettelemistä ja saipa yksi lapsista kanan istumaan päähänsäkin! Hyvin ovat kotiutuneet ja eilen karkasivatkin tarhasta. Ilmeisesti rohkeus oli kasvanut niin paljon jo, että ruoho olkoi näyttämään vihreämmältä aidan toisella puolella. Harmi vain täällä pyörii niin paljon koiria ja kettuja + haukkoja, että riskit tarhan ulkopuolella vahtimatta on aika suuret. Mutta ainakin väite kanan lyhyestä lennosta tuli todistettua vääräksi.

Ylhäältä vasemmalta lukien Lumi, Ruska, Lilja ja äitikana Unelma. Unelma onkin aika unelmakana sillä se on todella kesy. Ja hyvä äitikin se on "tipusilleen". Vieläkin se ottaa lapsensa siipien alle nukkumaan vaikka lapset ovatkin jo kasvaneet aika isoiksi.
















Olga on myös yksi isoista kanoista.

Luigi kanoineen. Ompas sumea kuva, mutta saa nyt kelvata!

Hevostelua

Perheessämme on aina vallinnut jonkinasteinen hevoshulluus. Ja kun tytöt ovat kasvaneet isommiksi, niin hevoshulluuskin on kasvanut isommaksi. Kesällä alkoikin sitten lasten ratsastus harrastus. Ehkä tämä on yksi niitä asioita joista olen äitinä haaveillut. Jonkinlainen haave on ollut saada tartutettua rakkaus hevosiin myös omiin lapsiinsa ja saada heidätkin harrastamaan sitä kautta jotain terveellistä. Ja kun ihannepaikkakin löytyi, niin mikäs siinä.

Syksy on täällä!

Tyrnisatoa

 Kesä meni nopeasti ja syksy tuli -niinkuin aina. Lapset kasvoivat taas rutkasti ja paljon tuli puuhailtua ihan vaan kotona kaikenlaista. Kesä oli lämmin ja päivät leppoisia. Syksyn tullen olikin sitten aika kerätä viinimarjat ja tyrnit talteen. Marjoja tuli paljon ja tyrnit mehustettiin tuoreena pakastimeen. Sieltä sitä saa sitten nauttia annospaloina torjumaan talven flunssia. Kesä meni myös kanoja odotellessa, mutta kanat saapuvat vasta tämän kuun lopussa. Sitten saamme nauttia oikeista luomumunista! Ja tietysti lapset saavat omat nimikkokanat.

Ompelutöitä

Tuli kamala hinku ommella itsellekin jotain, kun kaivoin ompelukoneen naftaliinista. Ystävä toi hameitansa muutettavaksi ja muistin taas kuinka mukavaa ompelu onkaan. Ainoa ärsyttävä homma vaan on se, että joutuu ompeleen ruokapöydällä. Ja välillä lapsi sylissä. Muutenkaan ei niin pysty keskittyyn ja paneutuun isoihin juttuihin tällä hetkellä. Lapset sai parit valkoiset puserot ja itselleni syntyi samasta kankaasta pieni bolero uuden mekon kaveriksi.

Mollan uusi nuttu

Viikonlopun vapaahetkinä syntyi mollalle uusi asu, kun molla parka meinaa hajota käsiin. Jospa nukke pysyisi vielä hetken kasassa uudessa haalarissa.

Luomisen tuskaa

Aina välillä tulee todella levoton olo. Mistään asiasta ei saa otetta, mutta jotain on pakko saada tehtyä. Olo käy todella ärtyisäksi. Jotain täytyy tapahtua! Ärtymys vaan lisääntyy kun saan idean, mutta työvälineet idean toteuttamiseen on hukassa. Pyörittelen ja tongin lankoja korissa. Serkku vinkkaa etsimään ideoita muiden blogeista. Kiitos! Sieltä saankin idean alkaa virkkaan erilaisia pieniä kukkia. Niitä tässä nyt syntyy sitten aina muutama joka päivä. Ties vaikka niitä tulisi tarpeeksi pieneen vauvalahjaan!

Kevät!

Kevät on täällä, mutta aurinkoiset ilmat antavat odotuttaa itseänsä. Pihalta on bongattu jo tulviva hiekkalaatikko ja keinukin lapioitiin keinuttavaan kuntoon lumen alta. Pihan hiekka jo pilkottaa sohjon seasta. Sulavan lumen alta on paljastunut kymmeniä koirankakkoja ja joka päivä paljastuu uusia sen lisäksi, että niitä tulee uusia. Selvä kevään merkki!
Mä oon niin väsynyt. Varmaan kevätväsymys. Lapset taas eivät tunnu yhtään väsyneiltä. Nuorin opettelee käveleen ja kävelyttään joutuu taukoamatta. Toiseksi nuorin hilluu ja touhuaa pitkin öitä ja päivisin riehuu kun yöllä on valvottu. Nytkin täällä itkee kaikki.
Anyway, Chilit on jo terhakkaita taimia ja isännän pitäisi koulia ne jo kiiruusti. Pellot tulvivat, mutta onneksi me asumme niin korkealla kukkulalla, että tulvat eivät pihaamme yllä. Mitä nyt hiekkalaatikkoon vain. Toppavaatteet on pyykätty ja tungettu täpötäyteen varastoon. Kenkiä on ostettu ja odottaapa ensi kuussa matka Turkkiinkin! Ehkä täällä on kevät jo pitkällä sitten kun sieltä kotiudumme.

Juhlamielellä

Muruset!

Jaa mitkä sukupuoliroolit?

Nuorin tyttäremme 11kk on jostain syystä aina pitänyt autoista ja niiden ees taas rassaamisesta. Tänäänkin ihmettelin, että mikä kumma ääni meillä kuuluu, niin tyttöhän se siellä autollansa huristeli ympäri huushollia! 2,5 vuotias poikamme ei kyseisestä lahja-autostaan ole ikinä juuri välittänyt. Hänelle pop on kaikki työkalut!

Meidän vauhtimimmi!

Tavallista elämää!

Ideani tämän blogin luomiseen lähti muiden blogeista -OOH! Mutta toisin kuin kaikki luulevat, ajatus lähti siitä, että luin muiden blogeja aina kateellisena. Kaikki ihmiset blogeissa tuntuivat niin luovilta ja taiteellisilta ihanine koteineen. Tunsin aina pienen kateuden piston itsessäni ja se häiritsi minua. Niimpä yht`äkkiä syttyi lamppu päässäni! Perustampa minäkin sitten blogin -vaikka vain omaksi ilokseni.

Minä en osaa sisustaa, minulla ei ole kaikenlaisia kauniita tavaroita sijoiteltuna huolellisesti taloomme. Paikat on jatkuvassa kaaoksessa ja rakentamamme talokin varmaan ikuisesti kesken. No, ainoa myönnytys itselleni on, että sen verran olen luova, että osaan jonkinverran käsitöitä. En edes tarkkaan tiedä mitä tulen blogissani julkaisemaan. Ehkäpä koko tämä juttu alkaa hahmottuun itsellenikin vasta ajan kanssa.
 
Meidän kotiin kuuluu ennenkaikkea ääni. Sitä täällä riittää. Yhtähyvin voisimme olla Melukylä, mutta koska talomme sijaitsee korkealla mäen päällä josta mekastuksemme ja touhumme varmasti kantautuu kaikille naapureillemme, Huvikumpu on aika osuva. Ihan oikeastihan tilamme nimi on vain sukunimemme, niin kuin tavallista on. Ja mehän olemme taviksia.