Adoptio- ja yhteishuoltajuus asiaa

Pakko päivittää vähän Huvikummun asioita.

Kesä on mennyt ja kaikenlaista on tapahtunut ja touhuttu. Eläimiä hoidettu ja marjoja poimittu. Koulut alkoivat ja elämään palasi jälleen jonkinlainen rytmi.

Ankat ovat kasvaneet valtaviksi! Ja kyllä sitä ruokaa sitten kuluikin tuossa pahimmassa kasvuvaiheessa.. Paljonko voi kasvava ankka syödä? Paljon! Nyt näyttäisi siltä, että laumassa on kaksi tyttöä ja kaksi poikaa. Yksi tyttö-poika pari jää asumaan meille. Ursula ja Martti on heidän nimensä. Toinen ankkapariskunta on vielä kotia ja nimiä vailla.

Lampaat nyt on sitten mitä on. Välillä karkaillaan ja välillä ollaan luvan kanssa vapaana omassa pihassa.  Mini -pässi on meidän kolmas koira. Touhuissa aina mukana ja onpa herra ollut sisälläkin :)

Ja sitten tosta adoptiosta. Nimittäin pari päivää sitten sain puhelinsoiton tutultani joka kysyi voisinko ottaa orvon kanatipun meille. Lupasin heti, sillä muutama päivä aikaisemmin meillä oli kadonnut muutaman viikon ikäinen maatiaistipu. Ajattelin, että tipunsa menettänyt kanarouva olisi mielissään ja adoptoisi tipusen itsellensä. No, eipä ollut. Oli vain kiukkuinen, kun edes sellaista ehdottelinkin! Mietin siinä sitten kylmettynyt tipu paidan alla, että mikäs nyt neuvoksi. Keksin laittaa tipusen lämmittelemään munia hautovan kanamme alle. Tipu pääsi lämpimään ja virkistyi kovasti. Olen hakenut Muruksi nimettyä tipua sieltä sitten aina syömään ja Muru hyppää heti kämmenelle kanan masun alta. Jatko on nyt vielä ihan auki. Toivon, että Lumi ei lakkaa hautomasta kumminkaan muniansa ja ala hoitaan vain Murua. Tänään huomasin, että vaikka Lumi hautoo, niin silti se on alkanut kutsumaan Murua luokseen. Toivotaan, että kaikki menisi hyvin, sillä jos joudun liikaa sekaantuun Murun kasvatukseen, niin olen vielä pulassa sen kanssa. Annan kanan hoitaa mahdollisimman paljon tipua, ettei se vain ala kuvittelemaan olevansa minun lapseni. Mutta ainakin nyt näyttää, että tälläinen yhteishuoltajuus onnistuu kanan kanssa :)

Pikkuinen Muru kahden päivän ikäisenä

Ankat Martti ja Ursula (edessä Martti ja valkoinen on Ursula)

Suunnittelen tälläistä kuvakollaasia olohuoneen seinälle. Tässä Saara ja maatiaistipu.

Minä ja Ursula

Ankkoja lammella

Niin meille sitten kotiutui neljä pientä ankanpoikaa! Lampaidemme omistaja ei voinut välttää kiusausta tuoda ankanpojat uiskentelemaan lammikkoomme. Aivan ihania ne on, mutta niin avuttomia taapertajia, että koiramme niihin tottuminen askarruttaa. Koira on vasta tottunut vuoden aikana kanoihin ja nyt nämä onnettomat...

Myös tipurintamalla on tapahtunut. Unelma ja Lilja saivat munansa haudottua ja vain kolme maatiaiskana tipua kuoriutui. Silkkikanoja ei tullut yhtäkään. Yksi muna meni alkumetreillä rikki ja toinen jäi tyhjäksi. Mutta nyt olen ylpeä maatiaiskanan omistaja. Aivan ihania ja todella uteliaita pikku tipuja!

Lampaiden kanssa on ollut värikästä. Ne on saanut olla jonkinverran vapaana. Ne vain alkoi käydä niin tunkeilevaiseksi, että tulivat sisälle keittiöön ja menivät kaupasta tulevan mieheni ruokakasseille ihan tuosta vaan. Nousivat jopa miestäni vasten seisomaan, että "minä ensin". Päätin sitten aidata sen alueen missä olivat saaneet olla vapaana. Kanalaankin menivät syömään kanojen sapuskat. Hellyyttäviä päkäpäitä kerrassaan :D

Kaluttu mansikkamaa

Ei siinä kauan varmaan kuono ollut tuhissut kun manssumaa oli putsattu putipuhtaaksi! Meidän säyseät lampaat oli kokenut mansikkamaan tuoksut niin vastustamattomaksi, että olivat alkaneet kokeilemaan löytyisikö aidasta heikko kohta. Löytyihän se -ruusupuskien kohdalta. Mansikkamaa meni parempiin suihin. Olimme juuri lähdössä lauantain juhliin ja riensin siinä sitten mekko päällä aitaa lyömään. Mieheni sentään ehti kauluspaidan riisumaan.Oli sekin varmaan näky!  Maanantaina otinkin sitten heti asiakseni laajentaa lampaiden laidunta, ettei tarvitse sen takia karkailla ettei syötävää riitä.

Kuvassa Mini saa nuhtelua mansikoiden popsimisesta. Ilmeet ovat vakavat ja pässi näyttää katuvalta. Ei siinä sitten mitään -ehkä mansikat kasvavat takaisin jonain kesänä...

Mini onkin aikamoinen ahmatti ja herkkusuu!

LOPPU! 

PS. Kaksi kanaa on saanut haudottavakseen munia. 2 silkin munaa joista toinen heti melkein hajosi ja 6 horniolaisen munaa. Tipusia odotellaan siis syntyväksi heinäkuun alkupuolella :)

Lampaat laitumella

Pitkästä aikaa on päivitettävä blogia, kun kerran on mitä päivittää :) Muutama päivä sitten viisi pientä lammasta ajoi pakettiautolla meidän pihaan. Nämä kaverukset on jonkinlaista minirotua. Joukon pässi on nimittäin meidän koiran eli noin polven korkuinen. No, nyt saa pihan heinikko kauan kaivattua hoitoa ja lapset paljon hyviä muistoja.
Kanat nauttivat kesästä ja tarhaan eivät meinaa malttaa mennä ollenkaan. Tipukin on jo ihan iso. Mun silmä lepää kun katselen kanojen taapertavan suloiseti voikukkien seassa. Ne on niin kauniita. Kukkamaasta kanat syö vain rikkaruohot -usko tai älä, mut eräässä kukkamaassa ei ole rikkaruohon rikkaruohoa!

Nipsu lammaspaimenena

Pitihän sitä koko porukan ihmetellä kun outo töttöröpää istuu kakalla!

Kanojen onnea toukokuussa

Kaverukset

Jälleen on huomattu, kuinka hyvinkin erilaiset otukset voivat ystävystyä. Tämä kyseinen ystävyyssuhde on vasta aluillaan, mutta olen seurannut tilanteen kehittymistä mielenkiinnolla. Yhdentoista kanan laumasta yksi kana -Tipi, on ollut aina kiinnostunut Nipsusta. Nipsu on aina mukana kanala hommissa ja Tipi tulee aina Nipsun viereen uteliaana. Ensin Nipsua jännitti, kun kana tuli liian lähelle, mutta pelko on poistunut. Mielenkiintoista seurata mitä näiden kahden välillä tulee tapahtuun :D

Kaverukset

Käsitöitä

Taas on tullut tehtyä yhtä sun toista - uusista ja vanhoista langoista sekä kankaista.

 Nuorimmalle neuloin kimaltavasta ja vähän pörröisestä kaapissa kymmenen vuotta seisoneesta langasta tämän ihanan jakun. Se on ihan täydellinen kellohelmaisten mekkojen parina. Olen siihen todella tyytyväinen!

 Yllä olevat tossut syntyivät pika pikaa kiireessä vauvalahjaksi soveltaen erilaisten virkattujen tossujen ohjeita. Istuvat joustavuutensa ja mallinsa ansiosta hyvin pienen vauvan jalkaan. Näitä voi virkata eri kokoisia vaikka minkälaisista langoista!

 Tämän jakun neuloin 10-vuotiaalle tytölle soveltaen kahta eri ohjetta. Lopputulos ei ole niin täydellinen kuin toivoin, mutta käyttöä varmaan silti löytyy.


Viereinen asu on tulos kangaskauppaan poikkeamisesta. Ihanstuin iloisen väriseen keväiseen kuosiin ja nuorimmaiseni sai tämän asun päällensä tuota pikaa.

 Vielä samasta kankaasta pusero...

Nämä lakit neuloin jämälangoista. Mustan itselleni ja valko/oranssin nuorimmaiselleni varastoon odottamaan.

Myös poika sai jotain. Sata vuotta kaapissa ollut trikoon pala muuntautui ehkä vähän kasari tyyliseksi hihattomaksi puseroksi.

Tällaisia valkoisia trikoopuseroita ompelin hiukan erilaisilla helmoilla ja pitseillä somistettuna vanhemmille tytöilleni mekkojen kaveriksi. Kuminauhapitsit on käteviä reunojen huolitteluun ja kaikki onnistuu saumurilla nopeasti.

Arvausleikki

Missä tipu piileksii!?

Ihana aurinkoinen päivä :)

Tänäänkin on aurinkoa piisannut ja päivä on ollut kaikin puolin mukava. Aamulla suuntasimme pienten kanssa koululle, missä oli jälleen kyläkahvila. Joimme siellä kahvit ja mehut pullien kanssa ja isommat jäivät vielä meidän lähdettyä kouluun hiihtämään. Pienten kanssa lähdimme lenkittämään aivan ihanan ilman saattelemana koiria josta muutama kuva.

 Sulolla on mun leikelty paita päällä sen tassuongelman takia. Vaunuissa voi ehkä olla vähän ylikuormaa...

 Äidin reippaat pojat!

Ryhmä Rämä

 Kukkokin innostui jälleen kiekumaan naapureille linnansa katolta

Kevättä ilmassa

Kevään tuntua on jo ilmassa ja kanatkin ovat sen panneet merkille. Kanat uskaltavat jo tepsutella hankikantosilla auringon paistaessa. Vielä illallakin ne tulevat vielä happihyppelylle, kun ennen yöpuulle mentiin jo kolmelta päivällä. Kukkikin innostui kiekumaan tarhan päällä kauniina päivänä.

Richard-kukko innostui keväästä

Hevostelua jälleen

Tiistaina oli Marianmäen issikkatallilla lasten tapahtuma, joka sisälsi kaikenlaista kivaa heppojen parissa mm. hiihtoratsastusta ja hankilaukkaa. Omat tytöt halusi kokeilla hiihtoratsastusta jota ei kukaan meistä ennen ollut kokeillut. Myös Natalia halusi tällä kertaa hevosen selkään ja kovasti tykkäsi ratsastaa siskon kanssa. Tytöstä taitaakin tulla neljäs hevostyttö meidän perheeseen.

"Enska" ja heppatytöt

Liinat kireälle ja menoksi!

Täältä tullaan!

Tipu ja koira-asiaa!

Vihdoin ja viimein hartaan odotuksen kanssa meille kuoriutui tipu. Lilja kana alkoi hautoa kahta munaa, joista toinen kuitenkin viikon hautomisen jälkeen särkyi. Lilja hautoi kuitenkin hartaudella ainokaista munaansa. Muna vain ei alkanut piipittää millään ja luulin jo sen olevan tyhjä, kunnes eräänä päivänä tyttäreni huomasi munan piipittävän. Äkkiä siitä sitten kanalaan laittamaan verkkoa suojaksi, ettei tipulle vain kuoriutuessaan satu mitään. Seuraavana aamuna tipu olikin kuoriutunut ja ylpeä äiti lämmitti sitä siipiensä suojassa.

Nyt on sitten saatu tipulakin valmiiksi ja äiti lapsensa kanssa siirrettiin uuteen asuntoon. Siinä muuttopuuhissa sain hetken pitää pintä kädessäkin. Se oli niin kevyt ettei sitä edes tuntenut kunnolla! Tosin iso ei ole äitikanakaan, koska se edustaa kääpiörotuja. Tipun isästä ei ole vielä tietoa, koska en ole nähnyt kenen kanssa Lilja on heilastellut. Toisaalta en ole varma onko se munakaan ollut edes Liljan...

Elämä on nyt sitten tälläistä aika lapsitäyteistä, kun on noita eläinlapsiakin . Sulo koira on ollut nyt jo yli viikon kauluri kaulassa tassussa olevan haavan takia. Sulolla on ongelmia hampaiden kanssa ja siitä oireena on ollut tassun nuoleminen. Lopulta tilanne meni tassun kanssa niin pahaksi, että koko etujalka oli yhtä limaista märkivää haavaa. Nyt on taas yksi iso poskihammas Sulolta otettu pois ja kun se paranee, niin otetaan vielä kolmaskin iso hammas pois. Se on eläinlääkärin mukaan todella iso operaatio ja ottaa aikaa kaksi tuntia. Huh huh! No, toivon, että toi tassupiina ja hammas ongelma loppuisi sitten siihen ja sitten sen saisi unohtaa.

Nipsu kasvaa ja voi hyvin. Painoa on nyt n.2,5kg. On todella reipas koira! Ja niiiiin suloinen -aah mikä ihanuus.Jahka kevät tulee ja ilmat lämpiää, niin päästään metsään juoksemaan.

Kanojen kalkkijalka

Kanat ovat päässeet nauttimaan viimeaikoina jalkakylvyistä ja manikyyristä kookosöljyineen päivineen! Joillakin kanoista ilmeni syyhypunkin aiheuttamaa loissairautta. Jalan pinnalle kehittyy paksu rustomainen pintakerros. Tätä pintakerrosta olen hoitanut niin, että olen hakenut kanan sisälle ja liottanut jalat vedessä ja mäntysuovassa. Sen jälkeen sitten kynnellä rapsutellen pikkuhiljaa poistetaan tuota kerrostumaa.

Tässä kuvassa olevia jalkoja olen jo rapsutellut ja pahimmat möykyt ovat jo poissa. Tämän jälkeen kanat saavat loislääkityksen. Mutta on hyvä saada jalat ensin rapsittua koska punkki asuu syvällä jalkojen ihossa.
Tämä kana ei ollut hoidosta moksiskaan ja oli oikein mallikelpoinen hoidettava.
Hoito saattaa olla melko työläs, mutta huolella hoidettu kana paranee jaloistaan täysin. Ja onneksi minulla on hyvä taustatuki näissä hommissa! Puhelinlinjat käy välillä kuumina, kun kanojen asioita pähkäillään :)

Meille tuli koiranpentu!

Eilen meille saapui perheenjäsen nro.22! Kääpiöpinseri "Nipsu" on nyt 8vk ikäinen oikea ilopilleri ja aivan ihastuttava pikku pakkaus. En voi uskoa todeksi vieläkään, että tämä on oikeasti meidän.  Pentu on kotoisin Espoosta Ice Stormin kennelistä ja oli kolmesta pennusta toinen musta.

Sulo ja Nipsu

Valokuvaaminen osoittautu aika haasteelliseksi