Tulipa taas lähdettyä hevosteleen ja oikein kunnon puskaratsastukselle päästiinkin! Tiet olivat niin kovat ja liukkaat, kun hepoilla ei ollut hokkeja alla, että piti pysytellä metsässä koko lenkki. Vauhtia ja vaarallisia tilanteita riitti ja nähtiimpä yksi ilmalentokin. Se ei tosin ollut itseni heittämä vaan ystäväni heppa vähän liioitteli ojan yli hyppäämistä ja ystäväni pyllähti maahan. Mutta ai jai kun tekee hyvää päästä tuulettaan päätänsä hevosten seuraan.
Hirviporukka oli samaan aikaan metsällä, mutta miehet olivat iloisia ja ystävällisiä. Kyselivät hevosten nimiä ja muisti ne vielä kun tavattiin uudestaan :))
Välillä oli pakko jalkautua sillä kallioinen maasto oli todella liukas.
Kerttu ja Dana
Hevoset höyrysivät niin, että ei meinannut valokuvia saada onnistuun. Tässä minä itse Kertun selässä.
Aurinko laskikin juuri sopivasti tallille päästyämme. Muutamia minuutteja aiemmin olimme vielä aivan umpimetsässä ja sinne ei olis ollut kiva jäädä pimeään.
Laittaisinko tähän vielä linkin tallin kotisivuille jos joku haluaa käydä vilkaisemassa:
Marianmäen tila
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti