Tuli kamala hinku ommella itsellekin jotain, kun kaivoin ompelukoneen naftaliinista. Ystävä toi hameitansa muutettavaksi ja muistin taas kuinka mukavaa ompelu onkaan. Ainoa ärsyttävä homma vaan on se, että joutuu ompeleen ruokapöydällä. Ja välillä lapsi sylissä. Muutenkaan ei niin pysty keskittyyn ja paneutuun isoihin juttuihin tällä hetkellä. Lapset sai parit valkoiset puserot ja itselleni syntyi samasta kankaasta pieni bolero uuden mekon kaveriksi.
Kaunis on! Ja tsemppiä, lapset kyllä kasvavat...
VastaaPoista